Vieläkö mummo kutoo sukkaa hämärässä?
Kotimaisista elokuvista ehdoton suosikkini on Opri. Johtuu varmaan siitä, että juureni ovat jääneet tuonne rajan taakse, mutta murre on säilynyt lämpimänä mielessäni.
Opri on asunut evakkomatkan jälkeen pienessä mökissä, johon tulee omistajan sukua asumaan. Opri joutuu taas muuttamaan, nyt vanhainkotiin. Vanhainkodissa asukkaat (taisivat olla potilaita silloisessa kielenkäytössä) istuvat päivät yövaatteissaan sängyn päädyssä ja ainoa, joka liikkuu taitaa olla Opri. Opri huolehtii muista, myös Huru-ukoista sekä vanhainkodin johtajan ja hoitajan sydämenasioista.
Vanhan ajan vanhainkodeista lienemme päässeet jo eroon, mutta Espoossakin tullaan tarvitsemaan vielä paikkoja, joissa vuoteenomaksi joutuneita hoidetaan hyvin ja ihmisoikeuksia kunnioittaen riittävillä resursseilla. Sanotaan niitä nyt sitten laitospaikoiksi.
Koska espoolaiset ikääntyvät pääasiassa terveinä, Opri ja kumppanit asuvat nyt itsenäisesti tai kotihoidon avulla omissa kodeissaan tai sitten hoivakodeissa, joissa asutaan omissa huoneissa omien huonekalujen keskellä. Hoivakodeissa on tai tulee olla tarpeeksi käsipareja tekemään asukkaitten elämästä elämisen arvoista.
Tuollaisia Opreja mekin tarvitsemme ja onneksi heitä onkin. Espoossa on lukuisia eläkkeensaaja- ja muita vapaaehtoisjärjestöä, joissa toiminnan lähtökohta on toisista huolehtiminen. Järjestötoiminta yhteistyössä kaupungin ennakoivan vanhustyön kanssa antaa molemmille osapuolille lisää mahdollisuuksia järjestää tapahtumia, joissa tutustutaan muihinkin ikääntyviin. Järjestötyö haluaa myös auttaa yksinäisyyden estämisessä.
Me muut kynnelle kykenevät voimme olla vapaaehtoisina viemässä asukkaita ulkoilemaan tai vain olla keskustelukavereina. Espoon kaupungilla on laaja vapaaehtoisverkosto, jossa toimivista pidetään huolta koulutuksenkin muodossa. Erityisesti haluan mainita ja suositella ’Intoa elämään’-kurssin, Ystäväpiirit ja erilaiset liikuntaryhmät, joita liikuntatoimi ja työväenopisto järjestävät ikääntyneille. Kulttuurikavereista saa seuraa ja apua vaikka teatteriin.
Ja kyllä, mummot kutovat vielä sukkaa, ei kuitenkaan hämärässä. Istun punaisessa, äidiltä perityssä keinutuolissa ja kudon sukkaa, jonka saa lapsenlapsi, hoivakodin asukas, pakolainen tai muu tarvitseva.
Hyvä henkinen ja fyysinen kunto auttaa meitä omalta osaltamme toteuttamaan ikääntymispoliittisen ohjelman slogania: ”Täyttä elämää ikääntyneenä”.
Marja-Liisa Lahtinen
Espoon vanhusneuvoston varapuheenjohtaja
Kauklahden Eläkkeensaajat ry:n sihteeri/tiedottaja
